Eilisen tentin jälkeen oli kyllä aika tyhjäksi rutistettu olo. Kotiuduin (yllätys) lankahyllyn kautta. Mun on jo pitkään tehnyt mieli kokeilla sormilla neulomista ja nyt oli se hetki. Ostin kerän Josefina-merkkistä tuubilankaa ja linnoittauduin sohvaan. Oli hassua ja rentouttavaa näperrellä sormin ja tuubin valmistumiseen meni vaan hetki.

Kaiken lisäksi tykkään lopputuloksestakin. Se on jotain huivin ja korun välimaastosta,vähän niinkuin ne tuubilangoista yleisesti neulotut hörhelöhuivitkin, jotka ovat makuuni kuitenkin liian röyhelöisiä. Minkäs sille mahtaa, että tykkään eniten niin simppeleistä neuleista, että lapsikin osaa sellaisia tehdä! Omakin nuorimmaiseni innostui puuhastani aika lailla. Sormivirkkaus häneltä sujuukin jo joutuisaan, ehkäpä seuraavan tuubihuivin meillä sormineulookin seitsemänvuotias!

Vielä kun iltalukemiseksi otti Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan, niin hyvin oli ylikuumenneet aivot rauhoitettu aamuun mennessä.

Ai niin, mun ennustus uhkaa käydä toteen. Viime postauksen jälkeen olen lisännyt sinisten lankakerieni määrää kymmenellä. Että silleen...

Päätän tämänkin postauksen Pariisiin. Niitä kukkivia puita muistellessa ja omien puiden ja pensaiden silmujen aukeamista odotellessa!

Liian tiheällä aikataululla erääntyvien kirjallisten tehtävien suma, vaikea tentti edessä, perjantai-illat ja lauantaiaamut vietän toistaiseksi luennoilla, töissä rästihommaa riittää stressiksi asti...

Mitä silloin tehdään?

- Käydään kirjastossa ja lainataan kasa romaaneja

- Käydään kirjastossa lainaamassa vähän lisää romaaneja

- Käydään varmuuden vuoksi kirjakaupassakin

- Käydään ainakin kolmessa lankakaupassa

- Eksytään joka marketissa lankahyllylle

- Saadaan aikaiseksi illuusio, että aikaahan on

Se essee tuli tehtyä ja tässä palkinto. Jos jatkan langan ostamista joka opiskelutyöstä, niin mulla on kohta jätesäkillinen (sinisiä!) lankoja.

-  Ja jos oikein rankalta alkaa tuntua, katsellaan Pariisin kuvia:

Tuliaislangoista kämmekkäät. Talvella nahkahanskojen kaverit ja kesällä sellaisenaan merellä ja metsässä.

Hui, on se hai. Pariisissa, akvaariossa. Mun käy aina sääliksi noita vangittuja eläimiä.

"Meil vapauden kaiho soi..."  Hyvää Vapun päivää!

Lukeminen on lempipuuhiani. Lukemalla saan uusia kokemuksia ja elämyksiä, voin matkustaa toisiin maailmoihin, aikoihin ja paikkoihin. Minulle lukeminen on matkailua kotisohvalla! Ja nyt en tarkoita tenttikirjoja, joita tälläkin hetkellä on työpöydällä seitsemän. Kaiken tenttikirjallisuuden rinnalle tarvitsen aivan toisenlaista lukemista. Pari vuotta meni niin, että  lukeminen painottui opiskelukirjallisuuteen ja lukulista vain kasvoi ja kasvoi. (Kyllä, pidän listaa kirjoista, jotka haluan tulevaisuudessa lukea!) Tänä vuonna olen päättänyt (kaiken uhallakin) vähän lyhentää luettavien kirjojen listaani.

Lisäsin tänne blogiin sivulaatikon, johon merkkaan lukemani kirjat. Vähän samalla tavalla kuin blogi toimii itselleni tehtyjen neuleiden päväkirjana saa se nyt toimia myös luettujen kirjojen päiväkirjana. En laita arvioita kirjoistani, sillä kirjat ja niihin liittyvät kokemukset ovat minulle hyvin henkilökohtaisia, mutta lukemani kirjat ovat pääasiassa mielestäni ihan hyviä. Elämä on aivan liian lyhyt tyhmien kirjojen lukemiseen! (Joskus kyllä luen ihan uskollisuudesta jotakin suosikkikirjailijaa kohtaan hänen vähän huonommatkin teoksensa.)

Luen kotimaista ja käännöskirjallisuutta, pääasiassa proosaa, joskus runojakin, uutta ja klassikoita. Matkakirjat ja ihmiskohtalot ovat kiinnostavimpia. Joskus luin (ammatillisesta mielenkiinnosta) paljon mielen horjumista ja psyykkisiä ongelmia käsittelevää kaunokirjallisuutta, mutta nykyään yhä vähenevässä määrin. Aika harvoin luen saman kirjan uudestaan, koska usein uusinta on pieni pettymys. Olen kasvanut kirjan tarinasta ohi. Mutta on niitäkin kirjoja, joihin en kyllästy koskaan.

Tänä viikonloppuna minua on työllistänyt  huushollihommien ohella yksi essee (ja höm, puutarhakaupassa hortoilu). Olen luvannut itselleni, että sitten kun essee on valmis ja hyväksytty saan palkita itseni uusilla langoilla. Eli ihan pelkästään kirjoihin en aio uppoutua!

(Kuvat Disneyland Paris)

On ehkäpä tämän rauhallisen, Pariisiin verrattuna uneliaan pikkukaupungin ansiota, että lankatuliaiseksi valikoitui pehmeää Nukkumatin sinistä:

Kevät oli noin kuukauden meitä edellä, puut kukkivat ihanasti. Samoin narsissit, tulppaanit ja esikot olivat kukassa.